|
|
|
|
литовский словарь / nuklausyti | | nuklausýti (nuklaũso, nuklaũsė) услышать [расслышать]/слышать
склонение/спряжение словаглагол
indicative. |
---|
| present | past | past frequentative | future |
---|
1p.sg. | nuklausau | nuklausiau | nuklausydavau | nuklausysiu |
---|
2p.sg. | nuklausai | nuklausei | nuklausydavai | nuklausysi |
---|
3p.sg. | nuklauso | nuklausė | nuklausydavo | nuklausys |
---|
1p.pl. | nuklausome, nuklausom | nuklausėm, nuklausėme | nuklausydavome, nuklausydavom | nuklausysim, nuklausysime |
---|
2p.pl. | nuklausot, nuklausote | nuklausėt, nuklausėte | nuklausydavot, nuklausydavote | nuklausysit, nuklausysite |
---|
3p.pl. | nuklauso | nuklausė | nuklausydavo | nuklausys |
---|
subjunctive. |
---|
| sg. | pl. |
---|
1p. | nuklausyčiau | nuklausytume, nuklausytumėme, nuklausytumėm |
---|
2p. | nuklausytumei, nuklausytum | nuklausytumėt, nuklausytumėte |
---|
3p. | nuklausytų | nuklausytų |
---|
imperative. |
---|
| sg. | pl. |
---|
1p. | | nuklausykim, nuklausykime |
---|
2p. | nuklausyki, nuklausyk | nuklausykite, nuklausykit |
---|
3p. | tenuklauso, tenuklausai | tenuklausai, tenuklauso |
---|
|